Navettahommia

Mä pidän tästä työstä. Siinä missä ihmiset puhuu maanantain olevan piinaava päivä joka julistaa viikonlopun olevan virallisesti ohi mua harvoin edes harmittaa. Mä herään, menen navettaan jaan vasikoille heinää ja maitoa ja vähän tökin niiden naamoja ettei ne nuole kaikkea epäoleellista kalustoo. Mä siivoan vesiastiat ja nään kuinka kaikki se lika katoaa alas jätepaikkoihin ja mietin kuinka paljon puhtaampaa vettä ne naudat nyt saa. Lähinnä kaikessa mitä tekee sen huomaa että on tehny hommia.

Sitä siivoaa parret, lapioi lisää kuivikkeita tai vaikka pesee traktoria sitä saa sen ahh nyt näyttää paremmalta fiiliksen, sen saman joka tulee kun lauantai aamuisin päättää imuroida ja kattoo kuinka kaikki ne villakoirat katoaa imurin sisään.

Mä suihkutan desifoivaa sprayta kipeän vasikan napanuoraan, ajan avantilla sokerijuurikkaita apevaunuun ja pyyhin likaisen utareen ennen lypsyä hyräillen hyväntuulisesti vanhoja iskelmiä koko prosessin läpi. Mä voin mielestäni olla aika varma että mun uravalinta on aika nappiinsa valittu.

Pieniä tarinoita pieneltä ihmiseltä

Ne pinos pellolle nuotion vanhasta puusta. Me laitetiin vaahtokarkkeja pieniin tikkuihin. Niihin jotka on liian pitkiä cocktail tikuiks mutta liian pieniä grillaukseen. Se tuli poltti sormia, me nostettiim vanha ovi nuotion ja ittemme väliin. Se autto, ovi palo, saatoin nauraa.

Tein postikorttini valmiiksi. Piirsin pieniä porsaita ja pari nautaa. Väkersin niitä päiviä, ja vein ne illalliselle.

"There is pig in this one, this one I made with the watercolours"

Esittelin niitä myös huoneeni ovella. Esittelin ihmisille joita ei kiinnosta. Onhan ne hienoja.

Käytiin ratsastaa. En oo ennen sitä tehny. Naapuri tuli taluttaa mun hevosta. Se kyseli usein onko mulla kaikki hyvin. Nyökkäilin. Hukkasin toisen jalustimen ja hevonen pillastu. Juoksi ympyrää. Istuin selässä ja pidin tasapainoo. Mua ei pelottanu. Säikähin joo mutta ei pelottanut. Istuin, odotin ja jatkettiin matkaa. Naapuri kyllä kysy halusinko palata mutta musta tuntui okeilta.

Olla kuin kotonansa

Kolme viikkoa tanskassa. Sen se minulta vei. Kolme viikkoa asettautua kodiksi. Siinä missä ekana viikkona sitä kykeni illalla luettelemaan sormilla kaikki puheenaiheet joihin oli päivän aikana kommentoinut jotakin, vaikkakin vain yhdellä sanalla nyt ei ole toivoakaan pysyä mukana laskuissa. Siinä missä aiemmin puhuminen tuotti vaikeuksia koska lausuminen hermostutti huomaan jo välillä sanovani liikaakiin. Joskus jopa jupisevani. Aiemmin en uskaltanut jatkaa kekustelua peläten olevani töykeä erimielisyyksien edessä mutta nyt uteliaisuus on taas vetävä osapuoli.

Sopeutumisesta on meille tehty täällä kaikin puolin helppoa. Meidät on kutsuttu kaikkialle mukaan ja sulautettu perheen arkeen vailla varautumista. Hosteille on täysin itsestään selvää että osallistumme perheenjäsenten syntymäpäiväjuhliin ja  tulemme mukaan naapuristossa tapahtuvaan openhouse tilaisuuteen tai karjanäyttely/huutokauppaan. Se on hyvä.

Vaikka pidän itseäni jo lievästi matkusteluun tottuneena henkilönä eikä lentokentälle meno aiheuta enää samassa määrin stressiä olen huomannut että tullessani asumaan toisen taloon, syömään toisen ruokaa, käyttämään toisen pesuaineita ja jopa lainaamaan vessapaperin huomaan tietyn viehätyksen vetäytyä kuoreen ja pysyä kohteliaana. Välttää erimielisyyksiä. Mutta niin ei saa kaikkea, sitä pahainta tästä irti.

3 viikkoa. Se minulta on mennyt vääntäytyä ulos kohteliaasta kuorestani ja aloittaa olla taas minä.

Koska mies ei laula

Tykkään laulaa kun teen töitä. Hyräillä tasaisia säveliä. Sitä on kai tutkittukin että musiikki rauhoittaa eläimiä. Se toimii niin mullekkin. Oli se sitten maanantai, menkat tai muuten vaan vasemman jalan aamu kun alan hyräillä se on mun tapani päättää päivän fiilis.

Tällä viikolla mun ääneni ei voinut hyvin. Mä en voinu hyräillä ja päädyin töihin pahalla mielellä oikein pyörien itsesäälissäni. Ja kiinnitin huomiota. Tää isäntä viheltelee. Aina. Kun se ajaa traktoria, kun se ruokkii lehmiä, kun se tekee uusia kuivikkeita.

Se viheltelee hyvin, 
se viheltelee iloisesti, 
ja se viheltelee kauniisti.

Mulle tuli siitä hyvä mieli. Olo kuin tuhkimolla joka herää pikkulintujen lauluun ja tanssahtelee rehkimään mä vedin taas pääni ulos omasta olostani ja keskityin säveliin. Niihin iloisiin vihellyksiin jotka kuulosti melkein linnun laululta ja pitkästä aikaa mä annoin jonkun muun päättää päivän fiilikseni.

Velkommen til Danmark

Mitä tulee tanskalaiseen kulttuuriin sopeutumiseen hyviä vinkkejä uuden kulttuurin sisäistämiseen on ottaa hyöty irti host-perheestä. Hyviä tapoja lähestyä perheen jäseniä sulavasti on osoittaa mielenkiintoa talon tapoihin,

"We need to do laundry"

tanskalaisiin työtapoihin,

"We blocked the toilet"

tai kiinnostusta itse tanskalaisia kohtaan.

"You already told that"

Puhuteltaessa pettämättömiä ja käteviä fraaseja ovat "okay" ja "jeah"

Kohteliasta on myös osoittaa kiinnostusta perheen auttamista kohtaan, vaikkapa auttamalla siirtämään tuolit ruokapöydän ääreen tai pinoamalla lautaset ruokailun jälkeen. Ei kuitenkaan kannata jäädä nurkkaan uuttaa tehtävää odottamaan vaan tilanteesta voi poistua ilman erillistä kehotusta pakittamalla. Peräkanaan. Ulos ovesta.

Mikäli olo ei ole sosiaalinen on monta tapaa poistua tilanteesta. Voi valittaa väsymystä, vedota kiireeseen tai kiivetä avanttiin ja ajaa pois.