Mite meni näin niinku omasta mielestä?

Viime keskiviikkona seisottiin koulun pihalla puhelimen akku jo ihan kuumenneena. Soitettiin kaikkiin tietämiimme numeroihin koska rahotusta ei ollu tullut ja lähtö oli sunnuntaina. Kaikille oltiin ainakin ilmotettu, eihän meillä kylläkään edes lentolippuja ollut.

 Mutta ei hätää, saatiin rahotus, saatiin liput ja jopa pakattua kamat ilman ongelmia.    Kuitenkin sitä vois pitää pienosena vihjeenä jos sun ainoot farkut repee haaroista kesken kaverien hyvästelyn, tai jos se ei toimi mites se että penkki kaatuu kesken automatkan Tampereella? Mukavaa tunnelmaahan se vaan toi kun kaatuneen penkin alla loikoileva koiran vinkulelu parahti joka kurvissa. Entäs se että juna lentokentälle  tuli tunnin myöhässä? Tähän ehkä sopii suomalainen sanonta "kun minä olin nuori niin kouluun hiihdettiin joka päivä, pakkasta kesät talvet, ylämäki kumpaankin suuntaan"

Tanskaan saapuessa saatiin hyvää iltapalaa ja tuotiin suomalaista kulttuuria taidokkaasi esiin istumalla suut kiinni ja kädet sylissä. Jotain oltiin kuitenkin ajateltu sillä mukana oli laatikko salmiakkia sekä joutsen kuvioinen kynttiläkuppi. Mukavaahan olisi ollut sanoa että nämä ajatellut tuliaiset on suomesta asti mutta rehteinä tuppisuina päädyimme morsettamaan silmillämme että setti oli välipysähdyksen aikana ostettu norjan lentokentältä.

Kun saimme kierroksen navettaan ja silmäilimme karsinoita joissa ensimmäisessä makasi kuollut hevonen ja toisessa rentoutuneen vastasynnyttäneen lehmän roikkuvaa istukkaa söi kymmenkunta kissaa alkoi päässäni soida luokkatovereiden huolestunut pohdinta siitä, voiko navetta ulkomailla olla yhtä eläinystävällinen kuin suomessa. Navetta on kuitenkin tilava, lehmät näyttävät hyvinvoivilta ja iso aukko hallin neljännessä seinässä mahdollistaa myös jatkuvasti raikkaan ilman. Näin suomalaisen eläinsuojelulain sisäistäneenä yhteiskunnan unelmajäsenenä ei moraalinen puoleni ole toistaiseksi jaksanut edes päiväuniltaan herätä.
Toistaiseksi siis kaikki hyvin 😌🐄