Kaksi päivää sitten olin vielä Larnacassa. Kuumassa, kaukana katselemassa merta. Erkaantuneena kaikesta siitä kyllästymisestä jota arki tuo mukanaan. Nyt istun huoneessani asuntolassa, vilkuilen kelloa jotta en myöhästyisi ensimmäiseltä tunnilta. Uusi koulu, uudet ihmiset, uusi kaupunki. Taas.
Ajautuminen uuteen maastoon, kuivalle maalle alkaa tuntua jo tutulta. Seison täällä katselemassa ympärilleni ja se kuinka tuntemattomalta kaikki näyttää tuntuu jo tutulta. Laitan musiikin soimaan, lakkaan kynteni ja nostan kynän vasten paperia. Alan kirjoittamaan.
